Ratsutus
Kuvassa E.T. Turilo © Katri Leppämäki Voit tuoda hevosesi koulutettavaksi Parvelan Hevostilalle. Nuoren hevosen voit tuoda pidemmäksikin aikaa opetukseen ja esim. kilpailemista harjoittelemaan. Vanhempia hevosia voin ottaa myös silloin tällöin lyhyemmille koulutusjaksoille toiveittesi mukaan. Minulla on paljon kokemusta suomenhevosten ja nuorten ratsuvarsojen kouluttamisesta sekä esim. entisten ravureiden opettamisesta ratsuiksi. Hevosen kouluttamisessa on mielestäni tärkeintä rentouden säilyttäminen ja hevosen luonnollisen liikkeen salliminen. Hevosen tulee pystyä liikkumaan normaalin elastisen liikemallinsa mukaisesti, eikä oppia väistelemään ratsastajan apuja. Hevosen vapaata kaulan liikettä ei saa kahlita, vaan paremminkin sitä tulee rohkaista käyttämään kaulaansa rennosti liikkumisen tasapainottamiseen ja sitä kautta selän parempaan toimintaan. Lue artikkeli varsan kouluttamisesta Suomenhevosliiton lehdestä alkaen sivulta 36. Ratsuiksi kouluttamiani entisiä ravureita ovat esim. ruuna Mustaharja (TRS-mestaruuspronssia) sekä ori E.T. Turilo, jolla olen kilpaillut kansallisia suomenhevosluokkia sijoittuen, sekä osallistunut SH-mestaruuksiin ja voittanut lohdutusfinaalin, TRS-mestaruuden ja aluemestaruushopeaa. Kouluttamiani nuoria ratsuja ovat esim.:
Hinnasto (1.1.2013 alkaen)Ratsutus Parvelan Hevostilalla: 490 € / kk. Hintaan sisältyy:
Rentous
Rentouden tulee säilyä kaikissa koulutuksen vaiheissa, kuten selkään nousussa. Kuvassa Black © Leena Helin Rentous on mielestäni tärkein tekijä, joka säätelee hevosen koulutusta. Sen tulee säilyä selkään nousussa, kaikissa askellajeissa sekä erilaisissa kouluratsastusliikkeissä. Rentous ei tarkoita hitautta. Päinvastoin, rento hevonen uskaltaa liikkua eteenpäin. Liikkeen mekaniikassa askeleen liitovaiheeseen kuuluu ojennusvaihe ennen jalan laskeutumista maahan. Tämä elastinen liito tulee vain rentouden kautta, kun hevonen on pohkeen edessä. Jännittynyt liike on aina töksähtelevää ja jäykkää. Oikein tapahtuva kineettinen liikeketju kuormittaa lihaksistoa sopivassa suhteessa eri lihasryhmien kesken ja näin vältytään rasitusvammoilta. Kun hevonen liikkuu vapautuneesti ja rennosti eteenpäin luonnollisessa tahdissa, liike näkyy ristiselän pehmeänä joustona ja liike etenee takaa kylkiä pitkin etuosaan. Päätä hevonen kannattelee kevyesti kuin kattokruunua ja vapautuneen pään liikkeen kautta koko hevosen liike-energia tulee hevosesta ulos. Kun hevonen on rento, se pystyy oppimaan asioita jännityksen sitä häiritsemättä. Hevosen on oltava rento, kun se totutetaan satulaan ja suitsiin. Totuttamisessa etenen sitä mukaa, kun hevonen säilyy rentona. Jollekin hevoselle voi jo saman päivän aikana laittaa satulan, juoksuttaa satulan kanssa, laittaa painoa satulalle ja nousta jopa selkään. Jonkun toisen hevosen kanssa voi joutua viikonkin totuttamaan hevosta satulaan paikallaan, että se säilyy rentona, siis jopa ennen kuin edes kävelytetään hevosta satulan kanssa. Tämän jälkeen opetan, miten pitää suhtautua kuolaimiin ja tuntumaan. Hevosen pitää kevyestä ohjan tai pohkeen paineesta myödätä, kääntyä, jarruttaa ja uskaltaa lisätä vauhtia ja tulla kohti tuntumaa. Apujen opettaminen
Ensimmäisenä hevosen tulee oppia liikkumaan rentona ja selkä pyöreänä. Hevoselle opetetaan ensin ohjasavut ja sitten pohjeavut, rentouden säilyessä. Kuvassa Black © Leena Helin Ohjasavuista ensimmäisenä opetan hevosen kääntymään ja myötäämään ohjan suuntaan. Myötäämisen opettaminen auttaa hevosta samalla rentotumaan. Hevosta ei saa kädellä ratsastaen pitää peräänannossa, vaan hevosen tulee aina itse hakeutua pehmeälle pyöreälle kaulalle. Peräänanto lähtee aktiivisesta takaosasta ja rentoudesta, jonka tuloksena hevonen pyrkii pehmeälle tuntumalle kädelle. Ratsastajan käden tulee olla joustava, jotta hevosella on aina vapaus työntää kaulaa eteenpäin. Rennolla, vapaalla kaulan liikkeellä hevonen tasapainottaa koko liikkumistaan. Kun hevonen seuraa tuntumaa eteenpäin, se myös venyttää etujalkojen liikettä pidemmäksi ja liikkuu rennolla elastisella selällä. Kun hevonen ymmärtää ohjasavut, niillä autetaan sitä säilyttämään rentous siirryttäessä opettamaan pohjeapuja. On tärkeää, että hevonen kantaa itsensä pyöreänä alusta asti, jotta lihaksisto kehittyy oikein ja hevonen pystyy kantamaan ratsastajan painon. Selän tulee pyöristyä, mutta kaulan olla vapaana ja pitkänä eteenpäin. Kevyestä pohkeen painalluksesta hevosen kuuluu lähteä rohkeasti eteenpäin. Kun hevonen ymmärtää lähteä pohkeesta eteenpäin, ratsastaja ei saa häiritä sen liikettä eikä ohjilla kahlita sen eteenpäinpyrkimystä, vaan hevosen tulee antaa itse oivaltaa oma tasapainonsa ja tahtinsa. Painoavuilla voi auttaa hevosta pysymään tasapainossa, siirtämään painoa sivusuunnassa sekä etuosalta enemmän takaosan varaan. LihaskuntoJotta ratsastuksesta saataisiin sekä ratsastajan että hevosen mielestä kevyttä ja miellyttävää ja jotta hevoselle voi opettaa vaativampia liikkeitä, sen tulee vahvistua lihaksistoltaan. Siksi koulutus on hidasta. Se ei saa tuntua liian raskaalta tai vaikealta, että psyyke kestää koulutusta. Toisinaan opetusta pitää hidastaa (jättää samalle tasolle) ja vain vahvistaa hevosen fyysistä kuntoa, jotta voidaan siirtyä eteenpäin. Tämä myös vahvistaa hevosen itseluottamusta ja auttaa rentouden säilymistä. Ratsastajan vaikutus hevosen koulutuksessa
Hevosta ei saa jäädä ratsastamaan puolikkain askelin, eikä ohjilla saa kahlita hevosen luontaista eteenpäinpyrkimystä. Kuvassa Black © Leena Helin Hyväliikkeinen hevonen pilataan helposti jarruttamalla koko ajan tiedostomatta tai pyytämällä liian varovaisesti liikettä eteenpäin, jolloin jäädään ratsastamaan puolikkain askelin. Lyhentynein askelin liikkuminen voi lyhentää lihaksia pysyvästi. Tämän jälkeen lihastasapainon korjaamisessa voi olla pitkä ja vaikea työ. Ratsastajan istuntaan tulee kiinnittää huomiota: ratsastajan on seurattava ja myödättävä hevosen liikettä, esimerkiksi kaarteissa ei saa valua ulos. Ratsastajan tulee kehittää omaa koordinaatiotaan ja oltava hevoselle reilu - kun hevonen reagoi, on pystyttävä heti hellittämään avut. Ratsastajan pitää pystyä kantamaan itse oma vartalonsa ja säilyttämään tasapainonsa, jotta hevosen ei tarvitse olla varuillaan ja valmiina korjaamaan ratsastajan tasapainon heilumista. Jokainen, joka hevosta ratsastaa, kouluttaa sitä: joko opettaen uutta tai muokaten vanhaa. Siksi on tärkeää, että kaikki hevosta ratsastavat toimivat saman logiikan mukaan. Hevoselle tulee antaa selkeä merkki, minkä se ymmärtää ja kun se reagoi siihen, merkin pitää heti poistua. Liikkeiden valmistelu on näihin apuihin liitettyjä ennakoivia merkkejä, joihin pitkälle koulutettu hevonen reagoi ja liikkeet pystytään ratsastamaan ilman näkyviä apuja. Keveys ja pehmeys ratsastukseen tulee, kun hevonen ymmärtää näitä merkkiyhdistelmiä. Ratsastuksesta tulee taidetta siinä vaiheessa, kun hevonen ennakoi ratsastajan aikeita ja ratsastaja aavistaa, mitä hevonen aikoo tehdä. [ Etusivu ] [ Talli ] [ Pihatto ] Ratsutus [ Muut palvelut ] [ Linkit ] [ Yhteystiedot ] Päivitetty 22.3.2013 |
||||||||||||||||||